(sävellys ja sanat Timo Metsola)

Mitä oot tehnyt kuin alas mennyt mitään ei sillä väliä oo

Jos lähdet näin niin meen seinää päin niin et tulen mukana

Miettii jaksan mä vain sitä enää et tänään kuole en Huomiseen siirrän päätöksen, siihen voimia rukoilen

Parvekkeen laita on matalalla Kuilu lohduttaa Tästä pääset sä hetkessä pakoon voit turvaan sukeltaa

Kuulin sun äänen viimeiseen ääreen polkuni päähän jo matkalla pois

Pyysit mua takas sanoit oot rakas kaikkeni maailmassa

Mitä oot tehnyt kuin alas mennyt mitään ei sillä väliä oo

Jos lähdet näin niin meen seinää päin niin et tulen mukana

Voiko ihminen vuotaa kuiviin kun vuotaa silmistään Voiko nukkua päiviä putkeen kun käynyt on lähellä

Kuoleman ajan pois ihon alta Nukun vihdoinkin Matkustan viimeiselt’ asemalta pintaan sittenkin

Kuulin sun äänen viimeiseen ääreen polkuni päähän jo matkalla pois

Pyysit mua takas sanoit oot rakas kaikkeni maailmassa

Mitä oot tehnyt kuin alas mennyt mitään ei sillä väliä oo

Jos lähdet näin niin meen seinää päin niin et tulen mukana