Veet niin kimmeltäen välkkyy salmet siintävinä kutsuu. uudet ulapat sua oottaa, saaristo luokseen houkuttaa. Syksy öinä vuohet laukkaa pitkin Vuohijärven selkää tuuli ratsasta ja piiskaa vuohiaan laukkaan kiihdyttää. Saat historiaa täällä tietää, miesten poistuneitten kuiskeen kuulla, uhrit sotien saa nyt jo riittää. meille vain rauhaa toivottaa. Niin vaiteliaat hongat huojuu. Mäntysaaren kumpuja ne suojaa. Paljon poveensa se saari peittää, kohtalot vuosisatojen.

Laaja erämaa sua oottaa joskus kontionkin kohtaa. seisoo koristaen rantaa suopursu valkopuvussaan. Hirviperhe kalliollaan katsoo kummastellen matkaas, luolassansa Löppönenkin vilkuttaa sulle terve vaan. Näät kalliotkin vartiossa seisoo yöllisessä kuutamossa, aarre uinuu vielä aallokossa oottaen ylösnostajaa. Viel´ taruansa kansa toistaa uhritulet öisin nytkin toistaa aarteen kadonneen näin kaikki muistaa ei taida tulla noutajaa.

Suomen Kultareitti kutsuu veet niin kimmeltäen välkkyy. Uudet ulapat sua oottaa saaristo luokseen houkuttaa.