On nytten Suomen kansan suus’ kielioppi aivan uus’. Missä kaksi juttelee, niin aina kaikuu =ke ja -ke! Kaikki on nyt vastiketta, soossikin on »kastiketta«. On vanha kieli pilalla, siks’ uusi on nyt tilalla.

Me ennen saatiin kovat teet, nyt juodaan hienot Viinakkeet. Jos aamuin vaivaa piinakkeet . . . auttaa Vichyt ja selvikkeet. Ennen luettiin romaaneita, nekin on nyt kirjakkeita. Poikamiehet heiloilleen huutelee »hei! Vaimokkeet!

Jos aijot lähtee matkaamaan tuonne suureen maailmaan on mukanani tarvikkeet ja kaikellaiset kannikkeet. Sä lipun ostat asemalta mutt’ junaan nouset seisakkeelta. Rallatellen laulukkeen . . . sä kaivat esiin riemukkeet.

Kun sitten kohtaat neidokkeen, ja istut hänen vierelleen Toivot hieman viihdykettä mutt’ varo liikaa kiihdykettä ettei kävis niinkin, että joudut maksaan eläkettä kun saat pientä perheenlisäkettä joka huutaa »Isäkettä«.