Sydän on hiljaa Liian rikki kertomaan Että sulle, ei enää oo tilaa mun viereen Ei lupaa koskettaa

Maalaat kuvaa sun valheilla Vaikka tiedän, toinen sun vieraana Ja mä oon väsynyt enää puoltamaan sun virheitä Se kuinka monta rajaa olit valmis rikkomaan Luullen et anteeksi saat

Miten sä, miten sä saatoitikin, vaikka luvattiin Et ei ikinä, ikinä toisiamme rikottaisi niin Miten sä, miten sä pystyitkin mulle kertomaan Mua rakastat, rakastat, rakastit, ain valehdella vaan

Kadotin kai omat ääriviivani Kun luulin, me kuulutaan yhdeksi Niin viekkasti sä muutuit varjokseni Mut vielä mä löydän takaisin itseeni Sinusta kun irroitan mä otteeni

Miten sä, miten sä saatoitikin, vaikka luvattiin Et ei ikinä, ikinä toisiamme rikottaisi niin Miten sä, miten sä pystyitkin mulle kertomaan Mua rakastat, rakastat, rakastit, ain valehdella vaan

(Rakastat, rakastat, rakastat, valehdellen vaan) (Rakastat, rakastat, rakastat) Valehtelet, valehdella vaan (Rakastat, rakastat, rakastat) Rakastat valheitasi vaan (Rakastat, rakastat, rakastat) Valehdella vaan