1. Taas Pohjolahan saapui kesän aika armainen, jo metsiköistä kaikaa riemulaulu lintusten. Yllä kirkkahan sinitaivaan poutapilvet vaeltaa. Taas ihminenkin raikkaan kutsun kuulla saa. Luontoon, luontoon taas, kun kukkii maa. Luontoon, luontoon kilvan kaikki kiiruhtakaa. Luontoon, luontoon, vaarat vastaan soi. Kuulematta kutsun tään ken olla voi.

2. Ja tuolla järvenpintaa monet venhot viilettää, tuonne kaukosaaren rantaan kaikkien on määränpää. Alla koivujen sekä kuusten niin ompi viihtyisää, taas raikkautta, voimaa uhkuu koko maa. Luontoon, luontoon taas, kun kukkii maa. Luontoon, luontoon kilvan kaikki kiiruhtakaa. Luontoon, luontoon, vaarat vastaan soi. Kuulematta kutsun tään ken olla voi.