Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset, terttuinsa peitos on puu. Lehdossa laulanta soi satakielien, Hiljaiseen yöhön luo loisteensa kuu.

Muistatko kesän, kun tuoksussa tuomien haaveillen istuimme ain? Kuiskaili silloin tuo helkyntä hempeä: Armaani, ain, sun ain’ oon mä vain.

Vuodet on vierineet, hurmas on haihtunut, nuoruus jo mennyt on, oi. Vaan en mä valkoisten tuomien tuoksua unhoittaa koskaan, en koskaan mä voi.

Vaan en mä valkoisten tuomien tuoksua unhoittaa koskaan, en koskaan mä voi.