mä oon jo liian vanha nuorena kuolemaan mut mulla kulkutauti virtaa suonissa sitä jollain tapaa oppinut oon kantamaan enkä osaa enää asettuakaan

on takapenkki täynnä elettyy elämää tarinoita yökuppiloiden katveesta nähnyt oon kun lama kirkonkylät hiljentää ja niiden pelon jotka ei osaa ymmärtää

tehty tai tekemättä jäänyt ei kaduta olen elänyt kai se on tärkeintä mä en kaipaa virkaa taloa tai tonttia vain tään auton vaik se jo hyytyy mäessä

sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä ja maisema uus aukee edessä kun sua katson musta tuntuu oon maailman onnellisin mies ja mä tahtoisin hymyillä niin kuin sä

melkein unohduit sen motellin tiskin taa johon aamuöisin yksin ajauduin sit yks kerta lähdit vaan mun mukaan matkaamaan ja nyt sanot kaiken näät silmin avatuin

en tarvii muuta enkä enempää kaipaakaan kun nää yöni vaan saan viettää vierelläs elämämme suola nyt ilmaiseksi jaetaan näiden 24h baarien pöydissä

sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä…

vaikka paljosta oon joutunut luopumaan, en pois vaihtaisi tätä tunnelmaa jonka kanssas saan kun aamuyön vaan antaa kuljettaa pikiraittia kohti huomista uinuvaa

sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä….