Minä rakensin rakkaalleni lasisen maan Kauniin ja hauraan, silti niin voimakkaan Se kesti vain hetken, sitten kävikin niin Että lasinen maailmani särjettiin

Minä lupasin rakkaalleni taivaalta kuun Sanoin, että tiedän, nyt kaikki onnistuu Elin hetken kuin unta, uskoin sen jatkuvan Kun heräsin, rakkaani vannoi tunteita sylissä tuntemattoman

Minä rakensin muovista maailman, tein sille kivestä kasvot Silmissä suru, rakkaus rinnassa Minä odotin, odotin, lopulta pelkäsin todellisuutta Rinnassa suru, silmissä kuolema

Minä rakensin rakkaalleni rautaisen maan Opetin kuria kunnioittamaan Se kesti vain hetken, sitten kävikin niin että rakkaus kuoli, ja haudattiin

Minä rakennan lapsilleni lasisen maan.