Sä huusit: hei kapteeni minne kulkee sun laivasi kun mä vastasin: multaa kohti sä niin hiljaa hymyilit

Sä kysyit: huolitko kapteeni laivarottaa kyytiisi jonka kylmälle luodolle kärsimään eräs toinen unohti

Ja nyt sumuinen satama huokailee ja vahtii kahta kulkijaa karhunlankaa neulansilmään yö jo pujottaa karhunlankaa karheaa joka kestää mitä vaan se meidän unelmat yhteen neuloo niin kuin purjeet parsitaan

Voi rankat suolasateet purjekankaan väsyttää ja kun kylmä ilma hiertää se ei kestä vaan repeää

Sen laivarotta tietää ja kapteeni tietää sen silloin karhunlankaa tarvitaan karhunlankaa rakkauden