Alakerran vanhapiika joka päivä maahan polvistuu Pennies from heaven se rukoilee Kuulakärkikynällään se pidemmäksi piirtää kämmeneen Elämänviivan liian lyhyen Mä ikkunoita putsailen Mä ikkunoita putsailen

Runoilija vihdoinkin on saanut vuokrakämpän itselleen Aamuvirtsa sen tuoksuu musteelle Se krapulassa ovi auki wc-pöntöllä istuu ja kiroilee Ja tiuskii syntyvälle kirjalleen Mä ikkunoita putsailen Mä ikkunoita putsailen

506 ikkunaa Tässä talossa on kaikkiaan Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa 506 ikkunaa Kun ruudun viimeisen valmiiksi saan Niin alusta täytyy mun taas aloittaa

Yläkerran leskirouva joka kerta osaa minut yllättää Se pukeutuu vain käsiinsä On kampaajalla insinöörin hiuksia päiväkirjan välissä Se lattialta niitä kähveltää Mä ikkunoita putsailen Mä ikkunoita putsailen

Mä joka päivä taivasalla ikkunoita työkseni puhdistan Ja keinun maan ja taivaan välissä Kun puluparvi paskantaa niin jonkunhan se täytyy jäljet pyyhkiä Kas sellaista on elämä Mä ikkunoita putsailen Mä ikkunoita putsailen

506 ikkunaa Tässä talossa on kaikkiaan Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa 506 ikkunaa Kun ruudun viimeisen valmiiksi saan Niin alusta täytyy mun taas aloittaa