Elävien kirjoihin

Mokoma

Kulmat rikki Lukutaite Tehty taiten Silti vain en Ollut kovakantinen Vaan herkkä haavoittuvainen Sydän paloi liian lujaa Mieli kulki liian kovaa Ei olleet tehty teräksestä Kestäneet ei suolavettä Keppiä sain tavan takaa Osan syystä Myönnän Tavaan

Taas ja taaskin rukoilkaamme Ehkä vielä nimen saamme

Takaisin elävien kirjoihin Takaisin elävien kirjoihin

Kieltäydyin kun pyysit Sanoin ei kun kosit Ja siltä osin Myin pois sen minkä lahjoitit Ja haurastuneen hajoitin Jos näin käy kaikkein kalleimmalle Mitä teenkään pahimmalle Annan pois sen mitä pitää Säilyttää ja niin ikään Säilön roskaa Vaalin roinaa Takertunut toisen omaan Tuulen viemään turhakkeeseen Jota huominen ei edes muista Kuten en myös minä Pidä sitä enää minään

Taas ja taaskin rukoilkaamme Ehkä vielä nimen saamme

Takaisin elävien kirjoihin Takaisin elävien kirjoihin

Taas ja taaskin rukoilkaamme Ehkä vielä nimen saamme

Takaisin elävien kirjoihin Takaisin elävien kirjoihin

Takaisin elävien kirjoihin Takaisin elävien kirjoihin


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.