Testamentti

Neljänsuora

Kantakaa mut varovasti Laskekaa pois kuoressani Hiljentykää minuutiksi Ajatelkaa hymyäni

Raahustakaa hiljaisina Kahvia saa muistellessa Laulakaa vain rakkaudesta Unohtakaa edes paha

Vastausta tietää, ette saa milloinkaan Katsoitte vain pintaa

Kertosäe: Olin mitä olin, se ei muutu enää Jätin mitä jätin, jotakin pysyvää Kaduin mitä kaduin, on yhdentekevää Arvoitus ei ratkea

Jakakaa pois esineeni Järjestäkää asiani Siivotkaa myös asuntoni Toteuttakaa unelmani

Vastausta tietää, ette saa milloinkaan katsotte vain pintaa

Kertosäe: Olin mitä olin, se ei muutu enää Jätin mitä jätin, jotakin pysyvää Kaduin mitä kaduin, on yhdentekevää Arvoitus ei ratkea

Kertosäe2: Sanoin mitä sanoin, se on vain helinää Tunsin mitä tunsin, enemmän ikävää Menin minne menin, ei väliä tänään Arvoitus ei ratkea

(Olin mitä olin, se ei muutu enää) (Jätin mitä jätin, jotakin pysyvää)

Kertosäe: Olin mitä olin, se ei muutu enää Jätin mitä jätin, jotakin pysyvää Kaduin mitä kaduin, on yhdentekevää Arvoitus ei ratkea

Kertosäe2: Sanoin mitä sanoin, se on vain helinää Tunsin mitä tunsin, enemmän ikävää Menin minne menin, ei väliä tänään Arvoitus ei ratkea

(Arvoitus ei ratkea) (Arvoitus ei ratkea)


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix.