Enää hiljaisuutta viileää nämä huoneet hengittää Kylmä kaikuu ja mua vainoaa hetket hylkii elämää

Vaikka päivät kivun lieventää voi auttaa kiire työn Niin mä muistoihini hautaudun taas reunalla tän yön

On tyynyllä hius, mä sua hengitän

Kertosäe: Niin kirkkaana nään sun hahmosi vierelläin tuoksus mut täyttää Ei, en voi käsittää sä olitkin unta vain, unta vain, unta näin

Kun sä lähdit, susta jälki jäi tähän kohtaan jokaiseen Siihen kohtaan minun sielussain jota enää tunne en

Katson pimeyteen niin siniseen näin Orionin vyön Ehkä on jo hieman kirkkaampaa nyt reunalla tän yön

On tyynyllä hius, mä sua hengitän

Kertosäe: Niin kirkkaana nään sun hahmosi vierelläin tuoksus mut täyttää Ei, en voi käsittää sä olitkin unta vain, unta vain, unta näin

On tyynyllä hius, sen pois puhallan

Kertosäe: Niin kirkkaana nään sun hahmosi vierelläin tuoksus mut täyttää Ei, en voi käsittää sä olitkin unta vain, unta vain, unta näin

Niin kirkkaana nään...

Ei, en voi käsittää sä olitkin unta vain, unta vain, unta näin