Nyt hiljaa hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä. On kaikki kansa pötköllään, vain rosvot raataa työssä. Kun pakko on niin siepataan, ei tarpeetonta milloinkaan. Hei rensselit selkähän, nassakat kourahan, Kasper ja Jesper ja Joonatan. (Niin juuri me teemme)

Ja kun me käymme leipuriin, jo huomaa aivotonkin, vain leivän viemme, kaakun niin, ja kaljapullon jonkin. No pipperkaakun sirkaman voi joskus ottaa Joonatan. Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman Kasper ja Jesper ja Joonatan. (kas Joonatanilla pitää aina olla jotain pureskeltavaa)

Lihaako myös? No, makkaraa, ja jonkin kyljyksistä. Ja leijonalle silavaa! Se on niin terveellistä. Ja selkää nautain muhkeain ja kinkkua, hmm, joskus vain. Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman Kasper ja Jesper ja Joonatan. (Pitäähän ihmisen toki jotakin saada henkensä pitimiksi)

Ja vaatetta kai tarvitsee myös rosvo lämpimikseen Jos turkin sieppaa, haitaa tee ei tuo, kun muu jää sikseen On oiva kauppa tuolla päin, se oitis tarpeet täyttää näin. Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman Kasper ja Jesper ja Joonatan. (Oikeastaan taidankin tarvita uuden kaulaliinan)

No nyt on säkki pullollaan ja kannu laitaan asti Vaan kultaa vielä tarvitaan, pois sitten sukkelasti Suu mieliks muonaa muhkeaa nyt onkin helppo valmistaa Vaan muutenpa hiukkaakin niukemman tekevät Kasper ja Jesper ja Joonatan.