Jos mä voisin, kaiken maalaa, kerran uudestaan. Vannon etten, silti muuttais, meitä ollenkaan Me oltiin kuin Mona Lisa, Mona Lisa, täydellistä mut vaan väärissä raameissa mutten silti tätä koskaan tekis toisinkaan

Oon taas turta ja harhaillen menen himaan en unoha sua vaik ois vanhana dementia Soitan sulle vaik on ihan liian myöhä mä vaan kelaan sua ku makaan sängys yöllä En nähny valoo niinku suures tunnelis en ollu valmis ottaa niinku uudet hummeri Oot mun paras kaveri ja mun pahin enemy oot mulle mitä Jussi Kuomalle on Hennessyy Silmänkääntötemppu, tietoo ja taikaa se viimene huikka kieltolain aikaa vaik vaikeina aikoina sun naurua tarviin en lähtis maalaa uusiks ku taulu on valmis

Jos mä voisin, kaiken maalaa, kerran uudestaan. Vannon etten, silti muuttais, meitä ollenkaan. Me oltiin kuin Mona Lisa, Mona Lisa, täydellistä mut vaan väärissä raameissaan, mutten silti tätä koskaan tekis toisinkaan.

Oltiin sekasin mut hulluudel on eroja, nerot on hullui mut hullut ei oo neroja. Mä vähän luulen et ei me olla viisait, en tiedä mikä hymyilytti Mona Lisaa. Vannon et loppuun asti jakasin sun vaivasi, rakastin sua sairaasti, et takasin sua kaipaan niin. Pakko siivoo näitte sotkuje jälkee, mut turha enää valittaa potkuje jälkee. Joskus me vaa onnea kuvattii kotona en vaihtais päivääkää vaik munattii kokonaa Voitasko nähä kehtaat vielä kysyy minkä taaksee jättää se siellä pysyy (ja sit sä sanoit)

Jos mä voisin, kaiken maalaa, kerran uudestaan vannon etten, silti muuttais, meitä ollenkaan Me oltiin kuin Mona Lisa, Mona Lisa, täydellistä mut vaan väärissä raameissa mutten silti tätä koskaan tekis toisinkaan

Halataan ku tavataan muttei ei yhteen palata enää (en soittele sun perään) Halataan ku tavataan muttei ei yhteen palata enää (en soittele sun perään) Halataan ku tavataan muttei ei yhteen palata enää (en soittele sun perään) Halataan ku tavataan muttei ei yhteen palata enää (en soittele sun perään)