Niin monta kertaa sain mä nähdä tornistain nuo onnenparit sylikkäin Kuin hohde heillä oisi yllään ja melkein valon taivaan nään Ei tänne valo tuo se lämpöänsä suo ja vaikka kuinka toivon taas Niin kasvot rumat nää kai koskaan ei päästä valoon taivaan saa

Vaan vihdoinkin mä luoksein sain enkelin hän pelännyt ei mua laisinkaan Mä häntä kosketin ja muistan vieläkin kun kellot soivat yössä taas Ne saavat tornin loistamaan jo vihdoin valon taivaan saan