Jo lasna ollessain, sen hyvin muistan ain. Näin vanhus kertoili harmaahapsinen.

On jotain uutta se, oi lapsi kuuntele. Tää satu kaunis jätä mielehen.

Tuol' Volgan rannalla, tummalla sannalla, nuo laineet välkkyvät päivin hyveiliin.

Ja sisko illoin ain', pienessä majassain säveltä kaunista mulle hyräili.

Jäi sävel mielehen, tuot' yhä muistelen, kun kaukaa rannoilta Volgan samoilen.

Sen iltatuulonen, kans' siniaaltojen, toi esiin muistot aikain menneiden.

Oon aron lapsonen, siks sinne jällehen, eloni ehtoona riennän eksynyt.

Vain Volgan rannalle, tummalle sannalle, jään kerran, uupunut ikilepohon.