Kunpa mä voisin, paremmin vielä, sinua ymmärtää... Sama mieli niin vahva, ja valtavan hauras, eikä muuta kuin varjoja nää... Hetken jos saisin, silmies kautta tätä maailmaa katsoa... Varmasti silloin, näkisin siellä, muutakin kuin kaaosta...

Kunpa mä aina, muistaisin, me ollaan samalla puolella... Meissä on paljon, muutakin, kuin vain vastakohtia... Ainahan oon sen tiennytkin sä et ole niin kuin muut, eikä meistä pakottamallakaan samanlaisia tuu...

(kertsi:) Vaikkei sun maailma, pääsis mukaan muitakaan kuka mä oon sanomaan, ettei siellä vois olla kauniimpaa? Vaikken sun maailmaan, pääsis sisään milloinkaan, sunlaisia tarvitaan, pysy aina tuollaisena vaan!

Älä muutu... Älä muutu...

Kunpa mä voisin, olla niin viisas että osaisin vain kuunnella... Antaa sun olla ahdistunut ja vaikee katsomatta kelloa Ja ehkä se oonkin mä jonka täytyy tässä kasvaa ja oppia Jos silmien läpi näkyy vain, toisenlaista kaaosta

(kertsi:) Vaikkei sun maailma, pääsis mukaan muitakaan kuka mä oon sanomaan, ettei siellä vois olla kauniimpaa? Vaikken sun maailmaan, pääsis sisään milloinkaan, sunlaisia tarvitaan, pysy aina tuollaisena vaan!

Älä muutu... Älä muutu...

Älä muutu... Älä muutu...