Verse 1: Piikkilanka-aitoi, langan laihoi vankei kaivamaan laitettiin. ne oli synkkii aikoi, mieltä painoi, se vuosiks unholaan painettiin. punikin tunnisti hihanauhoista, paukkuraudoilla taisteltiin ei arkkulautoi, rautanauloi, joukkohaudoista vaiettiin.

Ja me tultiin lännestä, panin lakkiini kuusenhavun, yliluutnantti Melinin jäljessä, mä valtasin Hämeenkadun, mä näin miehiä Näsijärvellä, hiihti järven jään poikki ladun, ny kun ei ole mitään jäljellä, tiilimurskasta nousee savu.

Nyt tarvitaan rauhanlietsojaa, me ei tarvita riidankylväjää, takomaan auraks miekkoja, välil aivan liian kylmä tääl. Sota jota me kannetaan sisällä, sukupolvissa pojat saa isältä, kyynelii pidättää rengit ja isännät kun tulee äitiä ikävä. (MUTSI!)

Kertosäe: "Älä itke äiti kadonnutta poikaasi, vaikka sulta riistetty ois ainoo turvasi. Niin huoles heitä, toivees peitä, kaikki unholaan, ja oota kunnes iäisyydes tavataan."

Verse 2: Ja sit tuli rauha, mut liian kauan niit vietiin saunojen taa, oli vanhat kaunat, punanauhat, tää on joukkuhautojen maa. Tuli turpasaunat, rosvolaumat reikärautojen kaa, valkonen terrori, punanen terrori, vaakalaudalla maa,

Mä sain työväentalolta torrakon, mä sain hihanauhan, se oli märkä, mä näin Kalevankankaalla golgatan, meni liian kauan, oli nälkä, oli sortovalta, oli sortaja, sato luotisateessa räntää, Sorinahteella kuumat oltavat, ja mun pulssi hakkas kun mäntä,

Minkälainen laulu lauletaan, mitä näkyy kun silmät aukastaan, miltä tuntuu kun aseet laukeaa, ja miestä lakoo kun viljaa? Milt näyttää kun kattoo kauempaa, miltä tuntuu kun lapses haudataan, että mistä me kaikki vaietaan, ja ollaan hiljaa?

Kertosäe (Kuoro): "Älä itke äiti kadonnutta poikaasi, vaikka sulta riistetty ois ainoo turvasi, niin huoles heitä, toivees peitä, kaikki unholaan, ja oota kunnes iäisyydes tavataan."

Verse 3 (Kuoro ja Paleface): Hyvästi isä, äitikin ja veljet, siskoni, en enää teitä nähdä saa vaik kuinka toivoisin. Ei tiedä konsa hetki lyö ja silloin koittaa yö, on unikuvaa elämä ja raukee työ.