Missä Pohjanmaa Kainuuta kaartaa, pieni syrjäinen Rokua on. Mutta suojaansa kulkijan saartaa, luonnon rauha niin rikkomaton. Siellä hopeakankaita hentoo, punakanervat koristelee. Joskus hiljaisen lintusen lentoon, polun varrella vain saattelee.

"Rokuan vaaroilla kerran taas kuljen, taivallan keralla kultaisen koin. Herkäksi hetkeksi silmäni suljen, erämaan tuulissa näin tunnelmoin".

Tietä keisarin kuljettiin ennen, muisto menneestä vielä on tuo. Pikitietä nyt perille mennen, silti erämaa tunnelman luo. Keväthanget niin puhtaina hohtaa, hyvä hiihtää on rinteitä sen. Tupaan lämpimään latu kun johtaa, mieli silloin on onnellinen.

"Rokuan vaaroilla...

Kaunis Rokuan kesä on aina, vaikka luonto niin koruton sen. Eikä huoletkaan kulkijaa paina, Rokualla näin vaeltaen. Ruskan loistoja kaamoksen aikaan, arjen kiireenkin mukaansa vien. Luonnon rauhassa Rokuan taikaa, sille muualla vertaa ei lie.

"Rokuan vaaroilla...

"Rokuan vaaroilla...