Tää niitä aamuja on kun en tiedä Kannattaako nousta vai jäädä Vetää peitto yli pään Ja hautautua alle kivisen kuoren Aamuyössä sydän yksin lyö Eikä pääse läpi surujen vuoren Pelko pimeyttä pitkin liikkuu Tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kun henkäys aamutuulen Jokin täyttää tämän pienen huoneen Se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä Minut pystyyn kiskaisee Elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä Mua eteenpäin rohkaisee Elämän nälkä Eteenpäin rohkaisee

Verhot sivuun liukuu ja katson Kuinka valo pois työntää varjon Joka sieluni yöhön kietoi Vaikka irti siitä päästä tahdoin Kun olin maahan lyöty eikä kukaan Voinut yli syvän virran mua kantaa Elämä välissä taivaan ja maan Elämä syksyyni valonsa tuo

Ja silloin kun henkäys aamutuulen Se täyttää tämän pienen huoneen Se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä ...