Oli lämmin kesäyö ja kylä nukkui Poika hiipi ulos salaa äidiltään Juoksi niityn poikki Jossain käki kukkui Maantien laitaan jalat veivät kuin itsestään Poika istui kivellä Rekka kiisi valtatiellä Poika tuijotti sen perään Kunnes ei kuullut enää ääntäkään

Sinä yönä heistä tuli ystäviä Pikkupoika ja pikitie

Vuodet vierivät silloin vitkaan Lähes yhtä nopeasti kuin nykyisin Poika varttui pian nuorukaisen mittaan Äiti tiesi ei kotonaan hän pysyisi

Ei malttanut odottaa Mitä huominen tuo tullessaan Osakseen aivan kuin luonnostaan Oli juosta huomista vastaan Aina huominen oli päivän edellä Ja pikkupoika pikitiellä Tie päättynyt ei maailmalta Ei pysähtynyt taakseen katsomaan Tieltä pitkältä ja lavealta Ei pystynyt hän koskaan palaamaan

Ohi vanhan kotiseudun kerran ajoin Kesäyöllä haikealla mielellä Yhtäkkiä pienen pojan paljoin jaloin Mä näin istuvan tien laidan kivellä Mä vilkaisin peiliin Poika vilkutti perääni Ja silloin peilistäni näin koko menneen elämäni Luoja yksin tietää minne vielä vie Tuota poikaa pikitie