Isä hukkui syksy-yönä kännipäissään ja äidin joku lentojätkä vei sisko joi ja sekos sulhaspoikaan häissään niin koti meni, mitään jäänyt ei

Kuunnellut en edes omaa rakkaimpaani hän lupas taivaat mulle jos mä jään jätin hänet, jätin myöskin kotimaani ja onneani lähdin etsimään

Elämä on täynnä kyyneleitä pettymykset tietä viitoittaa kukaan ei voi enää auttaa meitä suuntana on kadotuksen maa

Syli syntinen vain lohdutuksen joskus antoi ja omatunto syytti myöhemmin kapakkaan jo aamuvarhain jalat kantoi vaan ulos sieltä aina konttasin

Vanha rakkain suruun sekaisin joi päänsä ja yksinäisyys järjen hältä vei suljetulla nyt hän elää elämäänsä ja sieltä ulos enää pääse ei

Elämä on täynnä kyyneleitä pettymykset tietä viitoittaa kukaan ei voi enää auttaa meitä suuntana on kadotuksen maa

Synkkä kumpurivi täyttää kirkkomaata on omaisista siellä jokainen viime matkallani kukaan ei mua saata ei itke kukaan silloin kaivaten

Painaa mieltä muistojeni raskas taakka en siitä eroon koskaan päästä voi syytöksin se täytyy kantaa loppuun saakka vain mustat aaveet matkaa vartioi

Elämä on täynnä kyyneleitä pettymykset tietä viitoittaa kukaan ei voi enää auttaa meitä suuntana on kadotuksen maa

Puhuen: Elämä on täynnä kyyneleitä pettymykset tietä viitoittaa kukaan, ei kukaan voi enää auttaa meitä

Laulaen: suuntana on kadotuksen maa