Jo tähtöset kirkkaina hohtaa. ja porttikin varjoihin jää. Sun luokse kun kulkuni johtaa, on päättyvä iltamme tää. Vain tuokio minuutin viiden illasta jäljellä on. Mun mentävä jälkeen on niiden ja kello vain käy armoton. Nään illan tullen sun uudelleen oi pitkät tunnit on huomiseen. Mut kuluu hetket taas nopeimmin tään viiden viimeisen minuutin.

Kai ymmäträt katseen se joskaan ei kaikkea ilmaista voi. En tahtoisi armaani koskaan sua luotani päästää mä pois. Kun tuokio enään on iltaa, tie pitkä ja mittaamaton. Käyn luokses mä unteni siltaa kun mentävä mun nyt jo on. Nään illan tullen sun uudelleen oi pitkät tunnit on huomiseen. Nyt kuluu hetket taas nopeimmin, Tään viiden viimeisen minuutin.