kun minä kasvoin sen tumman heimon kesken isän ja äitini lempi lapsena oi mun kesäni etkö saavu vielä kerran minun kesäni etkö saavu milloinkaan kun soudellesani pyytä järven pintaa minä ikävisäni aloin laulamaan minun kesäni etkö saavu vielä kerran oi minun kesäni etkö saavu milloinkaan kun se povi paisuu ja silmät tuulta säikkyy minä oudon vääreen vain tunsin rinnasain kun se tyttö joka sydämensä antoi sekä lupasi nämä kalliit valansa oi mun kesäni etkä saavu vielä kerran oi minun kesäni etkö saavu milloinkaan et voi uskoa kuinka mä katkerasti itkin kun sä rikoit kaikki nää sun kalliit valasi oi mun kesäni etkö saavu vielä kerran oi minun kesäni etkö saavu milloinkaan.