Kajo muistona sammuneista tähdistä Loistaa läpi naisen lasittuneista silmistä Miehellä tupakka ja tarkkaan harkitut eleet Sade peittää kesän kuluneet askeleet

Näät tuomipuun kukat etkä osaa enää itkeä Taskussa aski ja sielusi sitkeä Pelissä jossa ei kukaan tiedä sääntöjä Kadonneet sanat käyvät taisteluun Niin paljon turhia retkiä, turhia koruja, kurjia hetkiä Taas kortit on käsissä jonkun muun Aamu ylles kumartuu ja tuoksut tämän puun Huoneen värittää, aika paikalleen jää Ei vuodet mitään lisää näkymään

Monta siivetöntä pilveä Peittää tän eksyneen kaupungin Joka saa aamussa kylpeä Koska Jumala on luonut siitä Deboraan salongin

Monta siivetöntä pilveä Peittää tän eksyneen kaupungin Joka saa aamussa kylpeä Koska Jumala on luonut siitä Deboraan salongin

Hiljaisuus väljien seinien välillä Nainen tuolilla lepuuttaa raskaita silmiä Kevyt onni vain heijastus miehen vierellä Elämä edessä eikä menneisyyttä voi kätkeä