Joskus vuonna 56 on siitä ikuisuus, mä synnyin varteen vanhan maantien. Männät kansiin mänähti, koneet käyntiin räjähti se ei sammu minne vaan kun sut vien. Sen jälkeen kunnon liemet lievennettiin, ja äänet liian rankat vaiennettiin.
Ei mitään tajua, sen verran rajua mun sinko jälleen laukee. Mä otan vastaan sen täyden laidallisen, kun pommiluukkus aukee.
En öisin unta saa, on pakko ratsastaa. Mutkan takaa uusi suora alkaa. Taakse mä jätän sen putket tulta iskien. Juoksen vaikka ilman toista jalkaa. Sun kanssa aamun asti pullistellaan, näin kakku kaunis kaunis koristellaan.
Ei mitään tajua, sen verran rajua mun sinko jälleen laukee. Mä otan vastaan sen täyden laidallisen, kun pommiluukkus aukee.
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: