Kymmenluku, yksitoista Ei tietoa varjoista Sepol oli pointti puolista noista Ku kaks-kaks olin, ku paranoid ykstoista Se vitsaili jo kahennessatoista Ennusti mun suuntaani alas ikkunoista Suojaava siipi ei tahtonu pahaa Emo puolustaa ja lokki oksaansa sahaa Vaikkei selkänahast tahkottu rahaa Ei uutta lapsistaraa jaettu, ahaa

Yksitoista, nyt toista Sain aikasin kaiken mitä halusin Saavutuksia, kuvitellen kapusin Huipul perhe, miksi tuhoon hapuilin? Sydämiä satutin, ehkä myöhäs tajusin Suurin onni rauhattomana ei toimi nii Kyynisyys hiipi onnistumisiin Loppuun palaminen kiinni kudoksiin Uuden kiilto silmis, vanhas toivos kii Paranoids tää meilas solistii Ois tarvinnu vaa terapeuttii

Yksitoista, nyt toista Nuora tuonpuoleiseen lumosi Kärsimykseensä harhassa Varjot nappas niin, että putosi hiuskarvalle Ei orpoo tarhassa Kliinist apuu vasta etin, kysyin, selitin Silti mätkin suot jonos, eli Kun ei ylpeys viitti suljetulle suunnistaa Ois ollu apuu nohtatohtoriki todistaa Valoo joka nurkas, ympärillä loistaa Miten siin synkyyttänsä kopistaa?

Yksitoista, nyt toista Epätietoisuuden varjossa kastuu Eikä maa kata mieltensä laskuu Syyllisyyden lätäkköön ei varaa astuu, Mut kaikesta kannossa olkoon vastuu ADHD-diagnoositta taustalla Paras ja pahin asia tauluni alla 21 palo loppuun, ahistus ja masennus Itsetuho-asetus, päätteen asennus Läsnäolon voiman johdanto Ilman käännettä, itse kohdantoo

Yksitoista, nyt toista Vika pikakelaus yhdestätoista Kamus ongelmaansa toistaa Päässä vikametrit kasitoista Aurinko paistaa, niin valoista Minut poista, nyt poista Oispa toinen mantra, toista

Nolla yhdeksän, kaksiviisi, kaksiviisi, nolla yksi Yksitoista.