Mä tulin kunnailta, mannut jäi taa, suolanen sade kulmat kurtistaa Ja ku tammen takaa, feromoni, ekstaasi, näppäilen kieltäni, kitalaki plektrani Taas kerran sohvalle soikion suljin, sydämeni sirpaleiden reittiä kuljin, ja säkäl säpäleistä ehjäksi saan taas, murran puolet valmiista hedelmävaakaan Annan sulle painavamman palasen, paan oikeeseen käteeni vasemman lapasen Angervotiel en enää yksinkää oo yksin, ei mul oo yhtään mitään, voinko kanssas jakaa sen? En omista omaisuuttani, se omistaa mut Painajaisten rajalla pahimpia on aamut, Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu, tunteet, ne on tuskaa

Tyytyväisyys on vaan laskettu onni, mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin Jo unohtunu rytmi herättää zombin, ajattelijalla toinen aivolohko onkin Kas, voin kaavani heivata, neuroosiketjuni keskeltä leikata Naps, voin haavani teipata, ei muistilappu rinnas enää tervettä feikata Tää sama yksiö suurempi on, nää seinät koitti puristaa must ihmiskuution Äänettä muodostan huulille huulion, se hämmästystä kuvaa, nyt myrskytuuli on Mä ohjaan säätä mun mieleni alalla, mut tyyntä en toivo vaik sontsa on jo hajalla Mä otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista, jos mä alan vapisemaa, tuu ja tukista

Tuikkivat tähdet mua odottaa saa, kohti meen toista niin porottavaa Oma aurinko oikee oma opo, oma ilman omistusta, oma ilman logoo Oma niinku oman itseni annan, miehel ei oo maata, meri omistaa rannan Hiekanmuruilla on yhteinen puu, metsällä on taivas ja nyt auringolla kuu Mä istun uupuneena sohvan pohjalla, mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan, mut ehkä kaikki just on kohallaan ja se on outoo, opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla Samal ikkunalaudalla eri mies, samalta se näyttää mut tiessään on ies Se karisteli kivet harteilta pois, ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois