"Tää on viesti ihan kelle vaa teist kehdost kapakkaan."

Mä en tunne sua henkilökohtasesti, mut join tyhjäks tän lestin ja kirjotin kirjeen sinne. Näin on yllättävän helppoo puhua avoimesti, ku rehellisesti tunnen että oon paras kaverinne. Pullopostia sille joka sen saa, sielulle bensaa, siemenestä pensaaks. Annan jotain tuntemattomalle, matto jalan alle, turvan tunnetta turvattomuutta tuntevalle. Mä annan kiertää tän tavallisten oodin, kirjoitin lauluiks tän aikaperioodin. Postiluukust moni tarjoo auttavaa kättä, mut jos ei ovee avaa jätän kättelemättä. Sanomattaki sairas paikka maailma on, kaadun tyhjän päälle, kai alla joku valmiina on? Ja siinä meist ei oo erilainen yksikään, että pystyis ratkasemaan ongelmansa täällä yksinään.

Mä annan viestin mennä sinne minne vie sen tie, voi metsäks kasvaa siemen vaik on pieni viel. Hyvää kylvää pienet puolest pienempien, pienet purot koskeks ja koski kuohuu kiehuen vielä. Joskus me ollaan niinku linnut taivaal vapaana, mä voin nauraa vaik oon vakava. Ujo poika seisoo sanoil muiden takana, tää on viesti ihan kelle vaan teistä kehdost kapakkaan.

Hengitys kulkee nauhuri rattaan kanssa raskaan, voit jättää mulle omat puhumises vastaajaan. Mutten ota enää huonoi uutisii vastaan, helvetin helmikuu jokainen aamu niin raskas. Rehellisesti toivon et joku kuulee ääneni, ku nauhotin tän viestin jonkun hittibuumin päälle. Saatat valkkaa tän kirpparilt tuuril, kultaa koetellaan tulee ihmistä onnettomuuksilla. Ensireaktio mauton, en tiedä onko tajuton huumori vai huumoritajuton. Järjestys on vaihtunu, nyt tässä järkee, voit vittuilla mulle sit sen äänimerkin jälkeen. Vaikka pidän tätä tärkeen, lupaan käyttäytyy hautajaisii kohtaan ku Pakarisen puupää. Katot ettei suku nää, suu täynnä valheita, pieniä kieroja lierojen alkeita.

Mä annan viestin mennä sinne minne vie sen tie, voi metsäks kasvaa siemen vaik on pieni viel. Hyvää kylvää pienet puolest pienempien, pienet purot koskeks ja koski kuohuu kiehuen vielä. Joskus me ollaan niinku linnut taivaal vapaana, mä voin nauraa vaik oon vakava. Ujo poika seisoo sanoil muiden takana, tää on viesti ihan kelle vaan teistä kehdost kapakkaan.

En osaa saarnaa, vaikeet tekee varotuskin, puut kuolee pystyyn, niin kuolee ajatuskin. Oon ku kuski, kartturia vaille kuljen, ykköset pystyssä halmeiden maille. Enkä aina ymmärrä tät viisauden himoo, ku kamapään silmät kattoo lenkkeilijää vinoon. Siks toivon että löytäjältä jotai puuttuu, ja perinpohjasesti ihmisen valmiina muuttuu. Tääl jokainen selvii olemal pahempi toistaan, jos ajatus ei loista se ei ohjaa meitä pois. Ennen maailman rauhaa sun pitää ite olla rauhassa, rauhotu mikä muu tänne rauhan tois? Mä pysyn paikallaan vaa liukuestesukilla, kuka mua tukistaa jos en ite itsekurilla? Mä jätän näit viestei satunnaisiin vastaajiin, mut jos joku vastaa mä painan vaa luurin kii.

Mä annan viestin mennä sinne minne vie sen tie, voi metsäks kasvaa siemen vaik on pieni viel. Hyvää kylvää pienet puolest pienempien, pienet purot koskeks ja koski kuohuu kiehuen vielä. Joskus me ollaan niinku linnut taivaal vapaana, mä voin nauraa vaik oon vakava. Ujo poika seisoo sanoil muiden takana, tää on viesti ihan kelle vaan teistä kehdost kapakkaan.