Kauan sitten karrelle palanut sydän vihloo, en saa aikaan ees biisei vaan wraittaan tunteit vihkoon, hamppupaperiseen, ku aurinko polttaa, ja säteilet sä, sä teet kerän, tää on sormuksen sormeen seteleitä, ei oo kukkanen liian kaunis kulkurin poimiim seuraavan kerran kuljen ohi ku toi pitäis toimii, ooks mä selkee meniks perillem lehtes liian viattomat kynäni liian verinen, siel mis oon sua paleltaa mee pois, ollaa nii erimaailmoist, ku menninkäine ja päivänsäde päissäänkin tajuun ettei tää päde, voiku voisin sut poimii ja mennä täält pois, voi se maa on kivinen mis tää boi kulkee, lennä täält pois, jes, c'mon

refrain: Kaunis kaunis kukkanen, odottaa ken poimis sen. Tarttee juuret elääkseen, mut kulkuri ei jää paikoilleen.

Luulet etten oo huomannu sua mut en oo nii sokee, en vaan hennonnu koskee, mut sen saan nyt kokee, en kosketa käsillä tai millää, vaan runonpätkillä joit saan vaan mailien pääst hokee. Sä oot ku ensilumi, sokasevan puhdas, jokasessa kukas ei oo voimaa kasvaa puskas. Sä kaadut tuulest, jokasest puuskast, sä hukut sateeseen etkä hogaa ees tuskaas. Sä oot onnellinen olento et onneton ollenkaa, tavallaan mä tunnen sut, oikeesti en ollenkaan. En voi omii sua, se ei onnistu ollenkaan, mä omisin sun sielun, mull ei oo sitä ollenkaan. Ku kävelen sun ohi, haluun poimii sut mukaan, sä et tajuu kuinka paljon vaan voimii suhun tuhlaan, mä poimin kaikki muut kukat aina ku vaan voin, mut sun kaa mä toimin toisin, ku sä kuolisit mun mukana

refrain

Mä pysähdyin ku seinään ku näin sun viattomuuden, ne jotka ei nää ne vie kukat viekkaudel. Ne leikkaa leinikeilt pään ja tekee niist lein, mä koitin vaan seivaa niiden dickki on ku miekkasudel. Luulin et voisin kastella sua tarpeeks, asettuu aloilleen, mut sun rantees mä lukitsin kahleil kii sen hamppuvihon kanteen, ja jatkoin mun matkaa, sitä pyydän sult nyt anteeks. Mä tiedän ettet voi ikin anteeks antaa, eikä mikään voima voi sua enää parantaa, ikuisesti joudun tätä tuskaa kantaa, nousuvesi tuo sut esiin ku oisit haudattanu rantaan. Se kaunis kaunis kukkanen, odotti et mä poimisin sen, ja mä poimin sen, mut kukka tarttee juuret elääkseen, ja mä oon kulkuri siks en jää paikoilleen

Kaunis, kaunis kukkanen (kaunis kukkanen) odottaa ken poimis sen (ken poimis sen) Tarttee juuret elääkseen(juuret elääkseen) mut kulkuri ei jää paikoilleen Kaunis, kaunis kukkanen (kaunis kukkanen ) odottaa ken poimis sen (ken poimis sen) Tarttee juuret elääkseen(juuret elääkseen) mut kulkuri ei jää paikoilleen