Sjea, täs on minä, hauska tutustuu. Biitti taustal ettei sanat puheeseen huku. Ei oo paljo tullu nukuttuu, kukkuluuruu. Täs mä oon, tää on mun syntymäpuku. Kaunis melodia kiinnittää huomionne, mä tuon sielun tähän kuuntelijan tuomiolle. Vaan mies, vaan biitti. Ei mitään temppui, nyt temppuilut riitti. Mä oisin mielellää vaik mies ja kitara, ku on liian pieni paita ja vetskariki risana. Mut en mä osaa edes näytellä soittamista, ei tää oo räppii, tää on pelkojen voittamista. Ja kyllähän nyt katseesta huomaa, mä tulin tekee ihan muut ku hiisaa ja juomaa. Tyhmänä tullaan ja viisaana kuollaan, matkalla ihmiseltä kuoret pois vuollaan.

Sanotaan sanalla, alasti lavalla. Lasin takana ku akvaariokalana. Ilonen, vakava, lähellä, kaukana. Valokeilassa yksinäinen laulaja. Oma ominainen omituinen itsensä. Ihmiset itsessään parhaita vitsejä. Minä minunlainen, hän hänenlaisensa. Hän, mistä tunnet tuntemattoman ystävän.

Taitettu klaijerit, pärstänä. Meikä vapaal viihdyttää teitä yrittää hankkii vaa leipäni. Monille tekojen sijasta totuus on sana, rehellisimmilläni valehtelijana. Parissa metris muuttuu päärynä palloks. Timo on vaa tuote, luotuna kalloon. Alaston mies puhuu höperöjä tuuttiin, muuttaa ku ihminen kuuskyt minuuttii. Onneks osaan lämmittää rokkani risuil. Eka nostetaa taivaisii, syytetää niskakivuist. Eka vaa vituttaa, sit alkaa jo porisee, silmät pyörein katotaa mitä setä jorisee. Hymyilevii, haukkuvii, nauttivii katseit. Tunteiden kirjo, aikuisesta lapseksi. Kaikkeni antajan, taakkani kantajan, joku hullumies teki mustaki parantajan.

Sanotaan sanalla, alasti lavalla. Lasin takana ku akvaariokalana. Ilonen, vakava, lähellä, kaukana. Valokeilassa yksinäinen laulaja. Sanotaan sanalla, alasti lavalla. Lasin takana ku akvaariokalana. Ilonen, vakava, lähellä, kaukana. Valokeilassa yksinäinen laulaja.