Puu kasvaa Malminkartanossa, ei oo helppoo päätä nostaa. Ei oo helppoo aina jaksaa, mut on pakko vaan jatkaa. Puu kasvaa Malminkartanossa, mä tuun vastaan, Ku oot ahdingossa, mä tuun tukeen, vaik ehkä vahingossa. Mä pelkään sua vähän, ku en tunne sua enää. Puu kasvaa Malminkartanossa, tuun vastaan, ku oot ahdingossa. Koitan auttaa teijät kaikki karikosta, Haluun pelastaa kaikki, mut en osaa pelastaa ketään. Puu kasvaa, varsi on järsitty, tuu vastaan, Niin paljo on kärsitty mun lapsuudenkulmil. Mun kulmaton kärjistys siitä, Miten onni tarkottaa samaa kun lärvit nyt. Mä oon puikois, ja meen eteenpäin, mul on vapaat kädet, Just nyt mä teen näin, vaik mun vahvat juuret kasvaa veteen päin, Moni muu puu kuihtuu, on se veemäist. Kukka kasvaa, vaik penkki on tallottu, äiti hoitaa lastaan, Joka myöhemmin vallottuu, siitä miten onnellisuus on niin halpaa. Euron pullo vaik ei Jeesus Alkost tuu, Eikä Joulupukki Koskenkorvatunturilta. Mut mil on enää välii? Pääset pistoksella ilmaan, Se on parasta mitä sä voit tehdä istuviltaan. Paras tapa istuu iltaa, jos haluut olla vaan hiljaa. Puu kasvaa Malminkartanossa, mä tuun vastaan, Ku oot ahdingossa, mä tuun tukeen, vaik ehkä vahingossa. Mä pelkään sua vähän, ku en tunne sua enää. Puu kasvaa Malminkartanossa, tuun vastaan, ku oot ahdingossa. Koitan auttaa teijät kaikki karikosta, Haluun pelastaa kaikki, mut en osaa pelastaa ketään. Puu kasvaa, polttopuita vaan, ja rikkaruohoja, no mitäs muitakaan? Kuivatetaan entisestään kuivii suita, Vaan poltetaan ne ruohot, sit otetaan hiukat taas. Neste haihtuu, ja tarve tulee takasin, lehdet putos eilen, aamulla ne lakasin. Se neste ei saa puun oksia vakaammiks, se on vakavaa, Et voi elää ilman, etkä sen kanssa, miks? Puu kasvaa Malminkartanossa, ku tuut vastaan, Voin kulmakarvaa nosta, mut en moikkaa, Käyn ghettolekan ostaan, ja laitan sen reppuun, ettet tuu painostaan. Sun mielest mun on sun, ja päinvastoinki, Mut siel vaan harvoil on mitään, mitä mä tahtoisin, Mut se on tärkee paikka, mul on ikävä takas, Jos ei ois niin kulunu riimi, sanoisin "Oot rakas." Puu kasvaa Malminkartanossa, mä tuun vastaan, Ku oot ahdingossa, mä tuun tukeen, vaik ehkä vahingossa. Mä pelkään sua vähän, ku en tunne sua enää. Puu kasvaa Malminkartanossa, tuun vastaan, ku oot ahdingossa. Koitan auttaa teijät kaikki karikosta, Haluun pelastaa kaikki, mut en osaa pelastaa ketään. Puu kasvaa, vankilan pihaan, suoraan asfaltin läpi, Vihal, voimal nostaa päänsä pintaan, Ja ihmettelee onks tää oma valinta vai istuttajan syy. Elät elämääsi, mut vaikket törmää jäävuoreen, Kaikki pienet jääsirut muuttaa kulkusuuntaa vähän, joka kide millin vaan. Loppujen lopuks omatunto on hiljaa vaan, Loppujen lopuks omal tahdol ei oo valtaa. Puu kasvaa siemenestä, suoraan ylös maan alta, Ja laajentaa oksiaan niin laajalle, kun voi, Mut liikkuun paikast toiseen se ei voi. Puu kuolee, ja maatuu maaks, sen vahva runko kaatuu maahan taas. Kuka voi sanoo, meniks sen elämä pilalle, Jos sen siemenistä kasvaa uus elämä tilalle? Puu kasvaa Malminkartanossa, mä tuun vastaan, Ku oot ahdingossa, mä tuun tukeen, vaik ehkä vahingossa. Mä pelkään sua vähän, ku en tunne sua enää. Puu kasvaa Malminkartanossa, tuun vastaan, ku oot ahdingossa. Koitan auttaa teijät kaikki karikosta, Haluun pelastaa kaikki, mut en osaa pelastaa ketään. Puu kasvaa, aina jossain.