Helsingin Beastie Boys.

Antaa sen pahalla katsoo, selvä antaa sen sulle nalkuttaa. Antaa maailman päälle paskoo, ei elämä vois olla enää enempää solmussa. Antaa sen pahalla katsoo, selvä ee ala omatunto kolkuttaa. Muutaman vuoden taistella jakso, mut enää mä en anna mielipiteen mua horjuttaa.

Jokainen tavallaan tallaa, mut kumpi tekee kummalle hallaa? Ku mul o tapan kelaa asioita tavallani niinku meil on kaikil, eikä sitä voi valkkaa. Ne kattoo pitkin nenänvarttaan, mut mä voin katseita karttaa. Ja mä voin olla ihan hyvin ku en oliskaan, mut virallisen kannan valvonta on vitun tarkkaa. Ja mul on pelissä mun maine, työpaikka ja kunnollinen nainen. Ku jos poikkee liikaa keskiviivasta, on pankin potilas tai maanpakolainen. Ja sitä valitsee ne puolet, jotka näyttää ja se muokkaa luonnet. Ja sä voit olla just tommonen sinä vaan sen takii, vaik siihen asti kunnes kuolet noin.

Antaa sen pahalla katsoo, selvä antaa sen sulle nalkuttaa. Antaa maailman päälle paskoo, ei elämä vois olla enää enempää solmussa. Antaa sen pahalla katsoo, selvä ee ala omatunto kolkuttaa. Muutaman vuoden taistella jakso, mut enää mä en anna mielipiteen mua horjuttaa.

Mies on saanu kannettavaks tunnon, omankehun joka pilaa kunnon kunnon. Ylentävät sanat tekee tulevasta mautont, kirjaimet ku luotei, joita ajatus laukoo. Mä tähtään yli, ammuksena kalakukko, kiinalainen sormilukko, Korhon oma Timo-ukko. Väkijoukos ku kuulustelupenkis, perseen alla tyyny, mut betonia kengis. Mitä tää olis ilman kuoppii ja mutkii, suupielen vaahtoo ja puhkastuja kuplii? Enkä ota enää itteeni kolhusta, hetkittäin tuntuu et mä viihdyn tääl solmussa. Rusetissa, kerässä, sykkyräs, myttyräs. Kaikki on ookoo, en ota sulta ryppyjä. Lala-laulattaa, kaikki parempaa täysin päälaellaan, helpompi naurattaa.

Antaa sen pahalla katsoo, selvä antaa sen sulle nalkuttaa. Antaa maailman päälle paskoo, ei elämä vois olla enää enempää solmussa. Antaa sen pahalla katsoo, selvä ee ala omatunto kolkuttaa. Muutaman vuoden taistella jakso, mut enää mä en anna mielipiteen mua horjuttaa.