Oli kerran kukko joka kieuskeli joka ukko Tulkaa kilvan tärkeätä kuulemaan Se sanoi ettei elukkata kauniinpata Kuuna kullan valkeana kukaan enää nähdä saa

Se kiekui sepä onnen tuo ja menestyksensä juo Tuo isäntänsä joka ilta pullostaan Se kaunis on ja suurikin jo kyllästytti Muurikin ja kaikki pikku nassikatkin pahnoissaan

Jo kuuli sen myös isäntä Kuin myös emäntä ja miettimään Alkoivat ja riemastuivat Jo on meillä totta maar kukko hienoin kiekumaan

Vaan kevähällä talo palo, kaikki palo Äijä valo kukon niskaan kirousta kuolemaa Vaan veikin kukon yöllä salaa naapuriinsa Antaa palaa mokomakin kanalankin samalla

M-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa Pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa m-pa-pau pau M-m pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa m-pa-pa-pau

Naapuri kun kuuli kuinka Kukko mainosti omi-aan Äijä tuumi kainosti kas Luoja muistaa lapsiaan kun onnen syyti päälle maan

Vaan aamusella talo palo, kaikki palo Äijä valo kukon niskaan kirousta kuolemaa Ja lopulta niin kävi ilman eläkettä Kukko joutui vanhan mummon tunkiota kaivamaan

...se mummo olikin rakentanut talonsa tiilestä...

M-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa Pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa m-pa-pau pau M-m pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa m-pa-pa-pau

M-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa Pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa m-pa-pau pau M-m pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa pa-pa-pa-pa m-pa-pa-pau