Oli kesäkuu, kun sydän lauloi onneaan ja pihapuu se kukkaan puhkes kauneimpaan. En luullut sadun milloinkaan mä kesken päättyvän ja tuskin sitä koskaan ymmärrän.

Puut punertuu ja syksy saapuu kuollein lehdin, mä mietin kesää se kului liian nopeaa vaan vielä nauttia sen viime säteet ehdin ennen kuin kaikkoaa ne pois kokonaan.

Kun yksin katson tähtieni tarhaan mä tiedän jääneen kauas päivän parhaan. Puut punertuu ja lehdet hiljaa leijaillessaan pois vievät sun ja syksy peittää maan.

Meni kesä tuo kuin oisi unta ollut vaan, ja enää luo mun ei hän saavu milloinkaan. On satu kaunis päättynyt, ja sen nyt ymmärrän, taas tiedän elämästä enemmän.

Puut punertuu ja syksy saapuu kuollein lehdin, mä mietin kesää se kului liian nopeaa vaan vielä nauttia sen viime säteet ehdin ennen kuin kaikkoaa ne pois kokonaan.

Kun yksin katson tähtieni tarhaan mä tiedän jääneen kauas päivän parhaan Puut punertuu ja lehdet hiljaa leijaillessaan pois vievät sun ja syksy peittää maan.

Puut punertuu ja syksy saapuu kuollein lehdin, mä mietin kesää se kului liian nopeaa vaan vielä nauttia sen viime säteet ehdin ennen kuin kaikkoaa ne pois kokonaan.

Kun yksin katson tähtieni tarhaan mä tiedän jääneen kauas päivän parhaan Puut punertuu ja lehdet hiljaa leijaillessaan pois vievät sun ja syksy peittää maan.