Pusta jälleen yöksi tummenee, nuotiossa hiillos hohtelee. Yksin siinä pustan poika valveillansa istuu aatellen.

Armasta tuota ällös sä luota, sua ei oota, vaikka valan vannoi. Sun on vain päivin, toista hän öisin lempinyt on valhe huulin hymyävin.

Hyvästi jää, tyttöni mun! Kun aamu saa, niin tuulena jo ratsu lentää pustan yli luotasi sun.

Hyvästi jää unelma tuo, onnemme päivät iäksi jäivät, koskaan enää luoksemme ne palaja ei.