Kun olin poikanen pieni kauneimman Karjalan maan, vaikeakin oli tieni. Taa jättää sain kotihaan. Kun kasvoin ja taitavaks`vartuin Niin tansseissa soitella sain. ja innolla soittimeen tartuin kun mainetta sain lauluillain. Kai joskus lie mieleni murheellinen vaan teille ain lauluni soi. kun lahjaksi sain sävelaarteet ja soittajaks luoja mun loi.

Kun olin pohjalla maassa heikko ja myös avuton. vaikea silloinkin tieni, vaan koskaan ei lauluton. Jää jälkeeni kauneimmat laulut ja tangoni tansseissa soi. Ei unhoitu muistonsa koskaan kun maan sadun lauluilla loi. Vaik`kumpikin haaveili kaivaten vaan ei jäänyt hän vangiksi maan. Nyt kirjavan elämän jälkeen Taas näin joutsenlaulunsa soi.