Olla saan vain vahanukke, nukke laulava vain. Lauluihin kätkeä sydämen voi vahanukke pienoinen. Viisaammat on nuket toiset, paljon tiedä mä en. Nään vielä maailman suloisen ja se on ruusunpunainen.

Niinkuin peili levy on, se kuviani heijastaa. Äänen kaiku rajaton mua kaikkialle sirottaa. Kuulen kuinka salongissa nuket nauravat muut. Nuo, joita lauluni tanssittaa, kun vahanukke laulaa saa. Pienen pieniin houkutuksiin suostuu nauravat suut. Lauluissa vain sanat rakkauden on vahanuken pienoisen.

Niinkuin peili levy on, se kuviani heijastaa. Äänen kaiku rajaton mua kaikkialle sirottaa. Huomaan joskus ihmetellen miksi laulelenkaan? Aina vain lauluja rakkauden, kun siitä tiedä mitään en.

Olla saan vain vahanukke, nukke laulava vain. Vaaleat hiukseni säteillen näin laulan laulut rakkauden. Mutta, kun kerran on aika sen, kun opin laulun oikean. Lämmössä oikean rakkauden en vahan pelkää sulavan