Saan yksin kylmii väreitä, miks sitä pitäis häpeillä. En haluu olla kyselemäs lupaa, kyselee kuuleeko kukaan. Jos mä haluun ajaa lujaa niin mä ajan lujaa. Vaikka mulla riittäis vientiä, haluun pitää vieraspaikan tyhjänä. En haluu olla pyytelemäs tilaa, kyselee onks toisel kivaa. Ja jos haluun jäädä himaan, niin mä jään himaan. Parisuhde tai pari suhdetta, nyt ne ei tee musta onnellista.

Tää tuntuu hyvältä just näin. Oon itestäni humalas, mut selvinpäin. Miks kaikkee pitäis olla parillinen määrä, vaik ei oo sitä oikeet ei mus oo mitään väärää. Se ei tee musta vähempää, jos mä en kaipaa yhtään mitään enempää. Tiiän mihin haluun panostaa, nyt mul on honeymoon mun itseni kaa.

En haluu nähdä vaan meitä, kulkemas jo valmiiks merkittyjä teitä. Kun mulle riittää minä, toinen on siihen vaan lisä. Mä en etsi tähän mitään, vaan siks että pitää. Parisuhde tai pari suhdetta, nyt ne ei tee musta onnellista.

Tää tuntuu hyvältä just näin. Oon itestäni humalas, mut selvinpäin. Miks kaikkee pitäis olla parillinen määrä, vaik ei oo sitä oikeet ei mus oo mitään väärää. Se ei tee musta vähempää, jos mä en kaipaa yhtään mitään enempää. Tiiän mihin haluun panostaa, nyt mul on honeymoon mun itseni kaa.

Vaik onnellisii loppui on nii monenlaisii, nii miks me kirjoitetaan vaan niit yhenlaisii. Onnellisii loppui on nii monenlaisii,monenlaisii.

Tää tuntuu hyvältä just näin. Oon itestäni humalas, mut selvinpäin. Miks kaikkee pitäis olla parillinen määrä, vaik ei oo sitä oikeet ei mus oo mitään väärää. Se ei tee musta vähempää, jos mä en kaipaa yhtään mitään enempää. Tiiän mihin haluun panostaa, nyt mul on honeymoon mun itseni kaa.