Mä kuuntelen sua, enkä tiedä mitä sanoo miten paljon haluisin sua lohduttaa Sä koitit ennen nähdä pimeessäkin valoo sanoit että tääkin jotain opettaa Sä et oo saanu taakkaa voimiesi mukaan sä oot saanu ihan liikaa

Täst on karmaa, kohtaloo tai syytä turha etsiä ei täällä kenestäkään luotu ole kaiken kestävää Sä et kaipaa lohdutusta, kaipaat yhden vastauksen miksi sinä

Sä et oo tehny mitään pahaa, etkä tätä ansainnut en ees tiedä millä voimalla oot itses kasannut Sulle monta kertaa on jo pahin tapahtunut mutta sä elät, mutta sä elät

Kun korjaat lasit kaappiin, mietin miten ootkin vielä kaiken tämän jälkeen yhä sä Et sama, muttet uusi, täynnä suurta viisautta katse pysynyt on ylhäällä Vaik et oo saanut taakkaa voimiesi mukaan silti sä oot vielä siinä

Täst on karmaa, kohtaloo tai syytä turha etsiä ei täällä kenestäkään luotu ole kaiken kestävää Sä et kaipaa lohdutusta, kaipaat yhden vastauksen miksi sinä

Sä et oo tehny mitään pahaa, etkä tätä ansainnut en ees tiedä millä voimalla oot itses kasannut Sulle monta kertaa on jo pahin tapahtunut mutta sä elät, mutta sä elät

Sä et oo tehny mitään pahaa, etkä tätä ansainnut en ees tiedä millä voimalla oot itses kasannut Sulle monta kertaa on jo pahin tapahtunut mutta sä elät, mutta sä elät