mitähän sinä puuhaat tänään kun puoli vuotta on muistiamme taas kulunut muistan kuinka sinä painoit kaikki unelmani maahan ja hautasit ne syvälle minä anelin ja pyysin aina sulta että saanhan kaivaa ne vielä esille

ethän luule että sinä voisit minut omistaa ikuisuuden rakkauttani sinulle varmistaa tässä olen niin kauan kuin kukaan voi jaksaa ja jos mä lähden luulen etten enää takaisin palaa

aina kadehdit niin kovasti mun kykyä puhua asioista ääneen ja selviytyä siksi tahdoit aina painaa kaikki unelmani maahan ja haudata ne syvälle tänä aamuna mä sulta kysymättä päätin kaivaa ne vielä esille

ethän luule että sinä voisit minut omistaa ikuisuuden rakkauttani sinulle varmistaa tässä olen niin kauan kuin kukaan voi jaksaa ja jos mä lähden luulen etten enää takaisin palaa

hallita minua et saa enää päätin hallita minua et saa et saa enää

ethän luule että sinä voisit minut omistaa ikuisuuden rakkauttani sinulle varmistaa tässä olin paljon kauemmin kuin itse halusin kun mä lähdin laskin kolmeen sitten käännyin takaisin