Yksin näin istun nuotioon tuijottain. humisten yli pustan soi tuulonen lauha. Jo unehen vaipui matkasta väsynyt leiri. Ma valvon yhä sua muistain armahin tyttöni mun. Kun poissa olet luotani ei enää viulu soi. On kielet siitä katkenneet se ei koskaan soida voi.

Kutris yön tumman tuskan toi mulle. Koko yön soitin armas vain sulle. Vaan kun läksit iäti mun luotain. Särkyi sielu mun viulustain.