Punertaa marjat pihlajain, kuin verta niissä ois, on kurkiaurat lentäneet jo yli pääni pois. Mukaansa ei mua ottaneet ne maihin kaukaisiin, saan siivetönnä tyytyä maan kylmän kahleisiin.

Jää siskokseni tuuli yön, se laulaa laulujaan, ja sade kylminkyynelein lyö tummaan ikkunaan. Nään monta mieron matkajaa ohitse rientävän , jotakin kerran odotin ei saavu koskaan hän.

Muusikko Evp. Jorma Hanka