Verse 1 Nova Vaikee pitää päätä kasas ku nää ajatukset hajottaa se, katoispa ne mä vaan lakasen ne maton alle, en pääse pakoon paino hartioil mil kadotan se, niin paljon sanottavaa mutten löydä sanoi tarpeeks, vaikka tyhjä olo material katooks arvet? Ehkä hetkeksi mut depressio sakottaa ne. Näi se on, jos on ongelmii nii patoa ne ja pidä maski naamal enkä edes kato taakse. Damn! En osaa käsitellä tunteit, epätasapaino saa tän maailman värittömäks tunneis. Mil mä löydän balancen? Juoksen karkuun joka fiilistä mut hei mä oon paras siin. Ne sanoo pidä varasi. Joku päivä ne saa ottee susta jos sä alat kasaa niit. Mut minkä mää ees mahan niil? Se kuka olin enne lähti menee, haluun sen vaa takasi

Kertsi T.L Ehkä löydän vielä bäkkii elän hämärän rajamailla. Kun valo muuttuu pimeeks äkkii ja mustavalkoseks maailma. Ennoo ennoo toi, joka peilistä katsoo. Ennoo ennoo toi, joka peilistä katsoo.

Verse 2 Nova Rikkinäisii ihmissuhteit mä oon tehny paljon virheit ja oon stäkänny niit liikaa niiku keräisin niist pisteit. Kusipäisyys tekee ihmeit en satuttanu tarkotuksel pelkään ottaa riskei. Nyt takas alkupistees laski suojasitsä leikit mulla kerro mulle miks veit. Se mikä sytytti mus kipinän, se on ku shakkimatsi tunteel enkä luota muihi enää ikinä. Se alkaa ku saan silmät auki mist mä nautin, jos nää seinät kaatuu päälle tää on vittumainen tauti. Eikä auta jäädä makaa, pessimisti enkä koskaa pety onks tää pinttyny tapa. Tää on mulle niiku terapiaa, siks mä purkaan huonot jaksot paperille ainaku mä kelaan liikaa. Joo mun päivät on nii sekavia, luulin et täs menee raja mutten tiedä mihin vedän viivan.

Kertsi T.L Ehkä löydän vielä bäkkii elän hämärän rajamailla. Kun valo muuttuu pimeeks äkkii ja mustavalkoseks maailma. Ennoo ennoo toi, joka peilistä katsoo. Ennoo ennoo toi, joka peilistä katsoo.