Minun armaani ei ole Orvokki, ei Liisa eikä Tellervo. Ei kooltansa ole kovin pikkuinen,

Ei hento eikä hontelo, Vaan se Iso Iita on, Vaan se Iso Iita on. Ja sen Ison Iitan rinnalla elo pojan onpi huoleton.

Minun armaani painavi paljaaltaan satakolmetoista kiloa. Ja tarpeeksi aivan hän tarjoaa mulle onnea ja iloa, Kun se Iso Iita on, Kun se Iso Iita on. Ja sen Ison Iitan rinnalla Elo pojan onpi huoleton.

Meidän porukkamme poikia harmittaa niin haikiasti tosiaan. Sillä harvoilla miehillä hallussaan on morsioita moisia, Kuin se Iso Iita on, Kuin se Iso Iita on,

Sillä Ison Iitan rinnalla elo pojan onpi huoleton. Kun linjoilta pääsen mä lähtemään sen Iitan luokse lomalle, Niin sydämeni haluja mä haastelen sille Iitalleni omalle. Kovin isohan se Iita on, Hieman isohan se Iita on.

Mutta Ison Iitan rinnalla Elo pojan onpi huoleton. Ja kun vuosia jatkaa me jaksamme tätä toveruutta totista, Niin pirttimme täyttyvi pienistä sotapojista ja lotista. Kovin isohan se Iita on,

Hieman isohan se Iita on. mutta sittenpä Iitan torpassa ilo lepattavi loputon. Kovin isohan se Iita on, Hieman isohan se Iita on. Mutta sittenpä Iitan torpassa ilo lepattavi loputon