Tää raita ei oo protesti, tyhjenee lesti, et pysty kelaa kriittisesti. Jepjep, aika tiimalasis valuu, kello tikittää, saispa ajatukset haltuun. Mä oon Kale vanhoille frendeille, Steen Christensen tiedotusvälineille. Se kuunnelkoon kuka jaksaa, istu alas kyl artisti voi maksaa. Mä teen massii kuolleella kytillä, sain siitä palkkioks kansikuvan NYT:ssä. Seuraavaks mä myin mun parhaan frendin levyraatiin, juostiin pankkiin samantien ku massit saatiin. Mut tunnetaan markkinointikikkana, ei massii fikkaan, en usko herääväni rikkaana. Tuntuu välil, et seinät niskaan kaatuu, avaan lestin ja odottelen aamuu.

Mut on tallottu maahan, rikottu liian monta kertaa, katseessani tyhjää, en voi periksi antaa. (x2)

Melankolinen tausta, sillä ymmärrät yskän, sil oo mulle mitään vitun merkitystä. Huudan raivoo täyteen salin, mul on tuhat fanii, eihän kukaan kuuntelis runopoikahinttarii. Tuhannet vanhukset sänkyyn sidoittuna, yksin makaa vaipoissa, lääkehuuruissa. Odottaa kybä vuotta, venaa et ne delaa, en rupee levynmyynnin kustannuksel siit kertomaan. Kliseet rivit, feat ex-isoi nimii, nyt on sit ehkä nillittäjät onnellisii. Ihmisarvo kasvaa vaan siks et mä räppään, hyvänä päivänä tutut heittää stobee etee pyytämättä. Iso räppistarba joutuu tekee uhrauksia, nimettömät lähettelee tappouhkauksia. Hyvä muuttuu pahaks, en jaksa kantaa kaunaa. Kello tikittää anna itä-jätkän laulaa.

Mut on tallottu maahan, rikottu liian monta kertaa, katseessani tyhjää, en voi periksi antaa. (x2)

Mä pysyn nöyränä, mut mä tiedän et mä skriivaan siihen asti et sydänkäyrä näyttää suoraa viivaa. Sori, sanoiks mä jotain väärää? Halusin olla rauhassa, ei oo kusi noussu päähä. Älä käsitä väärin, kirjoitan sydämestä, kotosin Mellumäestä, en voi tehdä mitään sun edestä. Steen ja pressi aiheuttaa keskustelua, tää paska on yhtä tyhjää vitun jeesustelua. Missä on ne sankarit lehdistä ja kirjoista? Missä pelastajat joista saarnataan kirkoissa? Missä on ne sankarit jotka skabaa oikeuden puolesta? Ei Che Guevara taida herätä kuolleista..