Kesäaamun muistan kaunehimman Kun mä nousin niin aikaisin Linnun laulun muistan helkkyvimmän Joka minut vei muistoihin Hämärään vielä peittyi maa Kukkaset niityn tuoksullaan Täytti ilman huumaten Nyt sitä koskaan en mä voi unhoittaa

Kastehelmet kiilsi kirkkahimmat Vielä päissä ruiskukkien Tuuli raikas keveästi liikkumahan Latvat sai koivujen Kuinka kaunis voi olla maa Aamu uusi kun sarastaa Tuota hetkeä vain mielestäni En mä koskaan voi unhoittaa

Niin mä kuljin metsätietä Itsekseni hiljaa näin hyräillen Polku rantaan asti johti Järvenpinta hohti kimmeltäen Usvapatsaat jo katoaa Tuuli kauas ne kuljettaa Niinkuin muiston jonka tuskan Aika ainoastaan voi vaimentaa

Sateen jälkeen ilma raikas on Ja puhtahaksi tullut on maa Aurinko pois kastehelmet Niinkuin kyyneletkin taas kuivattaa Häntä niin silloin kaipasin Yksin näin hiljaa laulelin Kesäaamusta kun lohdutusta Kerran etsin Niin aikaisin Niin aikaisin Niin aikaisin...