Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan Ja tuntea kun lumi peittää maan

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin Ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän Vaan ei yhtä tiennyt hän

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen On puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa Tai pyytää kotiin palaamaan

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen...

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen Pihamaalla katson miten kaunis voikaan olla maa Vaikkei ole Jumalaa

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen...