Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo Kansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan kiskoo Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta

Ladosta tulee, hankeen jää, harmaana uksen suuhun Vanhaan tapaansa tirkistää, kohti taivasta, kuuhun Katsoo metsää, min hongat on, tuulen suojana kartanon Miettivi suuntaan sataan, ainaista ongelmataan

Partaa sivellen aprikoi, puistaa päätä ja hasta "Ei, tätä ymmärtää en voi. Ei, tää pulma on vasta." Heittää tapaansa järkevään, taas jo pois, nämä vaivat nään Lähtee toimeen ja työhön, lähtee puuhiinsa, yöhön

Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko Kanat jo katsoo pienallaan, istuu ylinnä kukko Kopissa vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi Tonttu harmaa ja nuttu, vahdille kyllä on tuttu

Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki Tontulle arvoa antavan, näiden jo aikaa näki Varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot, pienet nuo Ken sitä kummeksis juuri, hälle se riemu on suuri

Vaiti metsä on alla jään, kaikki elämä makaa Koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa Tonttu, puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan Tuumii minne se vienee, missä sen lähde lienee

Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo Kansa kartanon hiljaisen, aamuhun unta kiskoo Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta